16.11.2011 Ernst Grönblom

Renminbi-sijoitukset

Pankit – lähtökohtaisesti epävakaita
Usein kysyttyä: HCP omaisuudenhoito

Taustaa

Renminbi (perinteiset merkit: 人民幣, yksinkertaistetut merkit: 人民币, pinyin: rénmínbì, kirjaimellisesti kansan raha) on Kiinan kansantavallan virallinen rahayksikkö, jota laskee liikkeeseen Kiinan keskuspankki. Valuutan perusyksikkö on yuan (元), joka muodollisesti kirjoitetaan 圆 väärennösten vaikeuttamiseksi. 1 yuan = 10 jiao (角) = 100 fen (分). Renminbin suurin seteli on 100 yuan ja pienin kolikko 1 fen (Lähde: Wikipedia).

Valuutan arvo

On olemassa eri tapoja mitata valuutan arvo. Maallikoille tutuin lienee virallinen vaihtokurssi joka on se hinta jonka turisti maksaa vaihtaessaan rahaa ennen ulkomaanmatkaa. Tätä kirjoittaessa (17.11.2011) virallinen Euro / Renminbi vaihtokurssi on 8,55 eli yhdellä eurolla saa reilut kahdeksan Renminbia.

Valuutan arvoa voidaan myös mitata ostovoimapariteetilla (eng. Purchasing power parity, PPP), joka kertoo arvion vaihtokurssista, joka tarvitaan muuttamaan kahden maan valuuttakurssit ostovoimaltaan yhtäläisiksi.

Käytännön esimerkki: jos käytämme ostovoiman mittarina tietyn auton – sanokaamme vaikka Toyota Yariksen – hintaa, niin ostovoimapariteetti lasketaan seuraavasti.

Toyota Yariksen hinta Suomessa: 20.000 Euroa

Toyota Yariksen hinta Kiinassa: 60.000 Renminbia

Hintojen perusteella laskettu ostovoimapariteetti = 60.000 / 20.000 = 3. (Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että yhden Euron (Toyota Yaris -autoilla mitattu) ostovoima on kolme Renminbia.)

Mutta hetkinen; virallinen vaihtokurssihan on reilut 8 Renminbia! Mistä moinen huima ero? Yksi tapa selittää virallisen vaihtokurssin ja ostovoimapariteetin välinen ero on sanoa, että Renminbi on – Toyota Yaris -autoilla mitattuna – noin 60 % ((3-8) / 8 * 100 = 63 %) alihinnoiteltu Euroon nähden.

Ostovoimapariteetilla mitattuna Renminbi onkin tällä hetkellä huomattavan alihinnoiteltu euroon nähden. Vaikka kaikki ostovoimapariteettia kuvaavat luvut ovat (karkeita) arvioita, niin eri tilastojen (esimerkiksi Economist –lehden ylläpitämä ”Big Mac” -indeksi) mukaan Renminbi oli  heinäkuussa 2011 euroon nähden tarkastelutavasta riippuen noin 70 – 30 % alihinnoiteltu! Näin ollen Renminbin arvon pitäisi nousta reippaasti euroon nähden ennen kuin valuutat olisivat ostovoimapariteetilla mitattuna jokseenkin samanarvoiset.

Lähde: THE Economist’s Big Mac index is a fun guide to whether currencies are at their “correct” level.

Miksi keskustelemme ostovoimapariteetista? Siksi, että vakiintunen käsityksen mukaan erot ostovoimapariteetissa tasaantuvat ajan myötä.

Tämä seuraa suoraan niin sanotusta “Yhden Hinnan Laista”, joka on talousteoriassa laajasti hyväksytty väittämä jonka mukaan tehokkailla markkinoilla identtisellä tuotteella voi olla vain yksi hinta.

Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että edellyttäen, ettei kaupankäyntiä tavalla tai toisella rajoiteta keinotekoisesti, niin myyjät hakeutuvat sinne missä hinta on korkein, ja vastaavasti ostajat hakeutuvat sinne missä hinta on matalin. Kyseistä tilannetta, eli tilanne, jossa voidaan saada voittoa ilman riskiä (ostamalla jotakin halvalla ja myymällä se jossakin muualla kalliilla) kutsutaan arbitraasiksi.  Kysynnän ja tarjonnan lain mukaisesti kaupankäynti jatkuu kunnes kysyntä ja tarjonta kohtaavat, minä hetkellä markkinat saavuttavat tasapainon (ja sammalla yhden – ja vain yhden – hinnan).

Taloustieteissä toimivan markkinan eräänä tunnusmerkkinä pidetään arbitraasivapautta, eli markkinoilla ei ole pitkäaikaisia arbitraasitilanteita. Sillä jos arbitraasitilanne syntyy, niin markkinoilla toimivat osapuolet alkavat hyödyntää sitä, jolloin hintaero ja siten myös arbitraasi katoavat: Arbitraasin hyödyntämisestä seuraa, että tuotetta aletaan ostaa halvemmilta markkinoilta, jolloin sen hinta nousee. Vastaavasti tuotetta aletaan myydä kalliimmilla markkinoilla, mikä johtaa hinnan laskuun. Halvalla markkinalla tuotteen hinta siis nousee ja kalliilla laskee, kunnes hinnat ovat samat, ja arbitraasi katoaa.

Jos esimerkiksi kultaa jostakin syystä saisi ostaa Kiinassa hintaan 500 euroa unssilta samalla kun hinta Euroopassa on 1.000 euroa unssilta, niin nykymaailmassa ei kestäisi kauaa ennen kuin suuri joukko sijoittajia ostaisi kultaa Kiinassa ja myisi sen sitten Euroopassa. Lisääntynyt kysyntä Kiinassa ajaisi Kiinalaisen kullan hinnan ylös, samalla kun lisääntynyt tarjonta Euroopassa ajaisi Eurooppalaisen kullan hinnan alas. Prosessi jatkuisi siihen saakka kunnes hinta Kiinassa ja Euroopassa olisi sama tai hintaero olisi niin pieni, ettei arbitraasi enää olisi kannattavaa. Arbitraasimahdollisuudet riippuvat luonnollisesti myös hyödykkeen laadusta; mitä geneerisempi ja liikkuvampi hyödyke, sen nopeampi ja tehokkaampi on arbitraasiprosessi. Tietyt tuotteet tai palvelut ovat paikallisia ja niiden hinta määräytyy paikallisten olosuhteiden mukaan. Esimerkiksi kiinteistöt ovat korostetun paikallisia; vaikka Pekingissä olisikin tarjolla runsaasti halpoja asuntoja ei se lohduta Helsinkiläistä asunnonetsijää joka tuskailee niukkuuden ja korkeiden hintojen leimaamilla markkinoilla.

Mitä tästä seuraa Kiinan valuuttaa ajatellen? Mikäli hypoteesi Renminbin aliarvostuksesta pitää paikkansa niin valuuttaan kohdistuu ”markkinavoimien” suunnalta painetta sen arvon korottamiseksi. Toistaiseksi Kiina on pitänyt valuuttana arvon ”keinotekoisen” alhaisena (mistä Kiinaa on myös arvosteltu voimakkaasti). Tämä on suosinut Kiinalaista vientiteollisuutta, jonka tuotteet ovat valuutan alhaisesta arvostustasosta johtuen olleet suhteellisesti katsoen ulkomaisten kilpailijoiden tuotteita halvempia ja sen myötä kilpailukykyisiä.

Voimme identifioida ainakin seuraavat trendit ja ilmiöt jotka jatkuessaan tulevat puskemaan Renminbin arvoa ylöspäin:

(a)   Globalisaatio ja maailmankaupan vapautuminen. Miksi? Siksi, että yhä tiivistyvä kansainvälinen kauppa synnyttä yhä tehokkaampia markkinoita, mikä taas vahvistaa “Yhden Hinnan Lakia” ja lisää mahdollisuuksia tehokkaaseen arbitraasin. Arbitraasi taas vähentää eri maiden ja alueiden välisiä ”keinotekoisia” hintaeroja, kuten yllä totesimme.

(b)  Kiinan taloudellinen kasvu (I). Miksi? Siksi, että maan valuutta heijastelee maan talouden tilaa; kun talous voimistuu niin valuuttakin yleensä voimistuu ja päinvastoin. Sitä mukaan kun Kiinan talous jatkaa voimistumistaan niin myös Renminbin ”luonnollinen” arvo tulee nousemaan entisestään. (Jotkut taloustieteilijät ovat varoittaneet, että Kiinan talouden nousu on ylisuurista investoinneista johtuva talouskupla samalla tavalla kuin Neuvostoliiton aikoinaan päätähuimaava kasvu, joka sittemmin johti luhistumiseen. Neuvostoliitosta poiketen Kiinan talouskasvu rakentuu kuitenkin vähintään yhtä paljon tuottavuuden kasvulle, mistä syystä kasvu todennäköisesti on kestävää)

(c)   Kiinan taloudellinen kasvu (II). Miksi? Siksi, että sitä mukaan kun Kiina kasvaa niin myös eri vääristymisistä (kuten esimerkiksi ”luonnottoman” halvasta valuutasta) johtuvien epätasapainotilojen synnyttämä paine kasvaa. Tämä lisää painetta ”korjausliikkeen” suuntaan.

(d)  Kasvava kansainvälinen poliittinen painostus yhdistettynä Kiinan pyrkimykseen kasvattaa poliittista arvovaltaansa. Miksi? Siksi, että Kiinan pyrkiessä saavuttamaan yhä arvostetumpi asema hyväksyttynä suurvaltana niin samalla sen liikkumavara käyttää ”kepulikonsteja” kapenee. On mahdollista, ettei Kiinaa tulla kohtelemaan kansainvälisillä areenoilla sillä kunnioituksella mitä Kiina toivoo ennen kuin Kiina alkaa pelata ”sääntöjen mukaan”. Sääntöihin kuuluu mm. immateriaalioikeuksien kunnioittaminen ja valuuttakurssin manipuloimisen lopettaminen. Tällä hetkellä sekä USA että EU ovat pistämässä ”kovat piippuun” koskien Kiinan ”luonnottoman” halpaa Renminbia.

(e)   Kiinan talouden painopisteen siirtyminen viennistä kotimaiseen kulutukseen. Miksi? Siksi, että sitä mukaan kuin jonkin maan talous kehittyy niin talouden painopiste yleensä siirtyy viennistä kotimaiseen kulutukseen. Kun Kiinalaiset ovat saavuttaneet tietyn elintason tulevat he vaatimaan länsimaisia tuontitavaroita kauppoihin, ja vielä niiden ”oikeilla” (eli ostovoimapariteetin mukaisilla) hinnoilla.

(f)   Yleinen demokratisoitumisprosessi. Miksi? Siksi, että nykyinen ”halvan Renminbin” politiikka on suosinut pääasiassa valtion omistuksessa olevaa raskasta vientiteollisuutta. Olettaen, että Kiina jatkaa demokratisoitumisprosessia niin ennen pitkää myös talouselämä tulee demokratisoitumaan. Tämä tulee vaikeuttamaan tietyn alan (tässä tapauksessa vientialan) suosimista muiden alojen (esimerkiksi tuontialan) kustannuksella.

Voimme yllä viitaten todeta, että paine Renminbin arvon nousulle on kova ja voimistuva. Mikäli maailmantalouden tasapainossa ei tapahdu dramaattista ja pysyvää muutosta (esimerkiksi Kiinan talouden vakava ja ennen kaikkea pysyvä heikentyminen), niin on erittäin todennäköistä, että Renminbin arvo (sekä ostovoimapariteetin että virallisen vaihtokurssin mukainen arvo) tulee ennen pitkää nousemaan.

Pohdiskellessamme Renminbin arvon tulevaa kehitystä on hyvä muistaa tunnetun taloustieteilijä Herbert Stein’in aikoinaan (puoleksi, mutta vain puoleksi) kieli poskella tekemää, sittemmin klassikoksi noussutta hokemaa: ”Jos jokin ei voi jatkua loputtomiin, se tulee päättymään” (”If something cannot go on forever, it will stop.”) Kiina ei voi loputtomiin jatkaa Renminbin arvon pitämistä keinotekoisesti alhaisena.

Voidaan siis sanoa, että ostovoimalla mitattuna Renminbi on tällä hetkellä halpa (tai kääntäen, Euro on kallis), ja näin ollen yhdellä eurolla saa tällä hetkellä ”luonnottoman” paljon Renminbia. Maalaisjärjen mukaan kannattaa ostaa kun tavara on halpaa ja myydä kun se on kallista. Maalaisjärjen mukaan nyt siis kannattaisi ostaa Renminbia (ja rahoittaa ostos ”myymällä” Euroja).

Ennen kuin suin päin ryntäämme sijoittamaan kaikki varamme Renminbin tulevaa nousua ajatellen on kuitenkin syytä malttaa mielensä ja muistaa kahden viisaan kuolemattomat tokaisut.

Ahti Karjalaisen mukaan ”Ennustaminen on vaikeaa, erityisesti tulevaisuuden.” Se, että on olemassa monta hyvää syytä uskoa Renminbin arvon nousevan ei missään nimessä tarkoita sitä, että näin välttämättä tulee tapahtumaan. Voimme vain esittää (toivottavasti) hyvin perusteltuja arvioita eri skenaarioiden todennäköisyyksistä. Vaikka katsommekin, että Renminbin arvon nousu pitkässä juoksussa onkin erittäin todennäköistä, niin varmaa se ei missään nimessä ole.

Toiseksi on hyvä muistaa, että ”pitkässä juoksussa” todellakin voi tarkoittaa erittäin pitkää odotusta. Olemme yllä todenneet, että Renminbi on nyt vallitseviin olosuhteisiin nähden alihinnoiteltu, ja että sen voidaan pitkässä juoksussa odottaa nousevan. Olosuhteet voivat kuitenkin aina muuttua, ja vaikka olisimmekin oikeassa, niin ”pitkä juoksu” voi osoittautua erittäin pitkäksi. Keynes’in sanoin: “Markkinat voivat pysyä epärationaalisina pitempään kuin te pystytte pysymään vakavaraisina” (”The market can stay irrational longer than you can stay solvent.”)

Yhteenvetona voimme todeta  Renminbimääräisten sijoituskohteiden olevan perinteisen salkun hajautusta parantava ja täydentävä lisä, jossa on huomattava nousupotentiaali ja suhteellisen alhainen riski. Mielestämme omaisuudenhoitajan yksi tärkeä tehtävä on juuri löytää jatkuvasti uutta ja parempaa!

Pankit – lähtökohtaisesti epävakaita
Usein kysyttyä: HCP omaisuudenhoito
Tagged: , , , , , , ,

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *