23.4.2012 Ernst Grönblom

Tuottoa suhdanteista riippumatta

Usein kysyttyä: HCP omaisuudenhoito
HCP Focuksella paras tuotto suhteessa riskiin

John Pierpont (”JP”) Morgan (1837 – 1913) oli aikansa vaikutusvaltaisimpia amerikkalaisia finanssimiehiä. Legendan mukaan häneltä kysyttiin kerran mitä osakemarkkinoilla tulisi seuraavaksi tapahtumaan. Morganin vastaus oli: ”markkina tulee heilumaan”. Mielestämme tämä on oikea vastaus – ainoa oikea vastaus.

Monet ihmiset uskovat, että menestyksekkään sijoittamisen salaisuus on kyky ennustaa markkinoiden (huom. kokonaisten markkinoiden, erotuksena esimerkiksi yksittäisistä osakkeista) lyhyen aikavälin kehityssuuntaa. Sijoitusstrategia joka perustuu yrityksiin ennakoida markkinoiden lyhyen aikavälin kehityssuuntaa kutsutaan markkinoiden ajoittamiseksi (eng. ”market-timing”), ja monet ovatkin rakentaneet koko strategiansa sille olettamalle, että heillä on tämä kyky. Valitettavasti joudumme heittämään kylmää vettä niskaan; ei ole olemassa mitään näyttöä sille, että kukaan pystyisi systemaattisesti ennustamaan markkinoiden taitekohdat tyydyttävällä tarkkuudella. Päinvastoin on olemassa erittäin painavia syitä olettaa, että se on sekä teoriassa että käytännössä mahdotonta.

Miksikö se on mahdotonta? Perustelut vaatisivat aika syvällisen luotauksen mm. kaaosmatematiikan maailmaan, eikä tämä ole oikea foorumi sille. Sanottakoon kuitenkin, että markkinoiden ajoittaminen on mahdotonta pitkälti samasta syystä miksi sään ennustaminen muutamaa päivää pidemmäksi eteenpäin on – nykyaikaisista supertietokoneista huolimatta – edelleen mahdotonta; järjestelmä on perusluonteeltaan kaoottinen, syy-seuraussuhteet ovat lukuisat ja epäselvät ja pienetkin muutokset lähtöasetelmissa aikaansaavat suuria kumulatiivisia vaikutuksia. Markkinoiden ennustettavuutta vähentää edelleen se, että siinä missä sää perustuu fyysisiin ilmiöihin (ilmamassojen liikkeisiin) ja on sen johdosta ainakin teoriassa ”mallinnettavissa” niin markkinat rakentuvat tekijöistä (sinä, minä ja kaikki muut sijoittajat) joilla on vapaa tahto, eli kyky halutessaan itse vaikuttaa järjestelmään ja sen toimintaan.

Miksi sitten niin monet edelleen uskovat pystyvänsä ajoittamaan markkinoita, edellä esitetystä musertavasta todistusaineistosta huolimatta? Tässä astuvat kuvaan kaksi toisilleen lähekkäistä psykologista ilmiötä; ihmisten taipumus yliarvioida omia kykyjään sekä ihmisen taipumus (liioiteltuun) optimismiin. Markkina voi vain liikkua kahteen suuntaan; ylös tai alas. Kun heitetään kolikkoa niin lopputulos voi olla vain joko kruuna tai klaava; todennäköisyys, että tulee kruuna on 50 % ja todennäköisyys, että tulee klaava on 50 %. Todennäköisyysmatematiikan mukaan jos sata ihmistä heittävät kolikkoa neljä kertaa peräkkäin niin noin kuusi heistä (100 – 50% – 50% – 50% – 50% = 6,25) tulevat onnistumaan arvaamaan kaikki neljä heittoa oikein. Harvat kolikonheittäjät ovat niin naiiveja, että uskoisivat voittosuman johtuvan mistään muusta kuin puhtaasta sattumasta. Sen sijaan maailma on pullollaan ”sijoittajaneroja” jotka ovat onnistuneet ajoittamaan markkinan oikein muutaman kerran peräkkäin ja jotka ovat tosissaan alkaneet ajattelemaan, että ”meiltähän tämä käy!” Ihmismieli on lisäksi ohjelmoitu muistamaan onnistumiset ja unohtamaan epäonnistumiset, mikä vääristää käsitystä edelleen.

Tässä vaiheessa monet lukijat ehkä kysyvät itseltään, että entäs sitten? Osakemarkkinoiden menestyksekäs ajoittaminen voi ehkä olla mahdotonta, mutta mitäs se haittaa jos yrittää? Valitettavasti joudumme taas heittämään kylmää vettä niskaan; yritykset ajoittaa markkinat ovat monestakin syystä hölmöläisten hommaa. Alla luetellaan tärkeimmät perustelut: (a) koska osakemarkkinoiden pitkän aikavälin kehityssuunta on nouseva (ja koska, kuten edellä esitettiin, kaikki yritykset ajoittaa markkinat ovat puhdasta sattumankauppaa) niin jotta strategia olisi menestyvä niin yli puolet ajoitusyritysten pitäisi onnistua; koska tulokset ovat puhtaasti sattumanvaraisia niin tämä on pitkässä juoksussa mahdotonta. Kaikilla yrityksillä ajoittaa markkinat on siis negatiivinen tuotto-odotus, eli pitkässä juoksussa tämä strategia häviää aina. (Tilanne muistuttaa rulettia; lyhyessä juoksussa tulos on sattumanvarainen, mutta pitkässä juoksussa talo voittaa aina pelaajan kustannuksella. Toinen osuva vertauskuva olisi kolikonheittokilpailu, jossa kruunalla voittaa yhden euron, mutta klaavalla häviää kaksi – kukaan järkevä ihminen ei suostuisi peliin); (b) Yritykset ajoittaa markkinat tuovat mukanaan ylimääräisiä (ja turhia) kustannuksia (osto ja myyntikulut, verot yms.) jotka pahentavat yllä kuvattuja epäkohtia entisestään.

Miten sitten suhtautua osakemarkkinoihin, jos hyväksymme väittämän, että lyhyen aikavälin hintakehitystä ei voi ennustaa eikä markkinoita näin ollen kannata yrittää ajoittaa? Mieleen tulee kolme toisiaan täydentävää strategiaa.

Ensimmäinen on vaihtoehtoiset sijoitukset – strategia. Näiden tärkeimpänä tehtävänä on toimia sijoitussalkun iskunvaimentajina, sillä perinteisten sijoitusten arvonkehityksen välillä vallitsee usein voimakas positiivinen korrelaatio, siis sijoitusten arvot liikkuvat samanaikaisesti ja samansuuntaisesti. Esimerkiksi finanssikriisin aikana sekä osakkeiden, velkakirjojen että kiinteistöjen arvot laskivat voimakkaasti. Vaihtoehtoisten sijoitusten arvonkehitys ei vastaavasti korreloi perinteisten sijoitusluokkien kanssa. Osa vaihtoehtoisista sijoituksista ei korreloi lainkaan perinteisten kanssa, jolloin arvonkehitykset ovat täysin toisistaan riippumattomia,  osalla puolestaan korrelaatio on negatiivista, jolloin toisen arvo nousee toisen laskiessa.  Sijoitussalkku, joka sisältää sekä perinteisiä että vaihtoehtoisia sijoituksia, kestää hajautuksen ansiosta paremmin kriisejä (esim. talouden taantumaa), kuin pelkästään perinteisistä sijoituskohteista rakennettu salkku.

Toinen suositeltava strategia on sijoitushorisontin pidentäminen.  Käytännön esimerkki valaisee asiaa: S&P 500 indeksillä on jaksolla 1929 – 2009 ollut 56 positiivista vuotta ja 24 negatiivista vuotta, eli keskimäärin 30 % vuosista (noin yksi vuosi kolmesta), on tuottanut tappiota. Kun jaamme saman aikajakson liukuviin kymmenen vuoden jaksoihin, suhde muuttuu dramaattisesti. Kyseisenä aikana on ollut 71 positiivista kymmenen vuoden jaksoa ja vain 2 negatiivista, eli keskimäärin alle 3 % kymmenen vuoden jaksoista ovat olleet tappiollisia (ensimmäinen negatiivinen jakso oli 30 -luvun suuren laman aikoihin ja toinen 2007 alkaneen finanssikriisin yhteydessä).

Kolmas tapa sijoittaa menestyksekkäästi heilahtelevassa markkinassa on aktiivinen osakepoiminta. Siinä isosta joukosta yhtiöitä valitaan ne, joilla arvioidaan olevan eniten nousupotentiaalia ja joiden osakkeet ovat riittävän edullisia.

Pörssin kehityksestä puhuttaessa käytetään yleisesti termejä nousu- tai laskumarkkina. Voidaan sanoa, että on olemassa myös kolmas markkinatyyppi, jota joskus kutsutaan sivuttaiseksi markkinaksi. Sivuttainen markkina kuvaa aikaa, jolloin markkina ”sahaa” edestakaisin, mutta jonka pitkän aikavälin suunta on sivuttainen. Sivuttaisessa markkinassa sijoittaminen on kuin vuoristoradassa ajaminen; välillä mennään ylös ja sitten taas alas, mutta matka päättyy samalle tasolle, mistä se alkoikin. Monet talousviisaat ovat sitä mieltä, että eurokriisin, velkaantumisen yms. johdosta on hyvinkin todennäköistä, että seuraavat kymmenen vuotta maailman pörsseissä tullaan näkemään juuri tällaista sivuttaisliikettä. Vaikka markkinat kokonaisuudessaan eivät liiku suuntaan tai toiseen, se ei kuitenkaan tarkoita, etteivätkö yksittäisten yhtiöiden arvot voisi liikkua paljonkin. Muutokset yksittäisten yhtiöiden arvoissa ovat olleet hyvinkin voimakkaita (esim. Apple / Nokia) ja kaikki viittaa siihen, että tämä trendi tulee jatkumaan. Sivuttaisessa markkinassa paras tapa tehdä rahaa osakkeilla  on juuri (onnistunut) osakepoiminta.

HCP tarjoaa kahta osakepoiminnalle perustuvaa strategiaa; HCP Focus osakestrategia sekä HCP Markkinaneutraali osakestrategia.

HCP Focus on klassinen (long-only) osakepoiminta strategia, joka pyrkii tunnistamaan alhaisesti (tai ainakin kohtuullisesti) hinnoiteltuja yhtiöitä, joilla on huomattava ja pitkäaikainen kilpailuetu ja jotka lisäksi hyötyvät maailmaa muokkaavista megatrendeistä. Strategia seuraa ns. keskitetyn sijoittamisen filosofiaa, eli sijoitukset keskitetään noin 8 – 15 syvästi analysoituun yhtiöön. Näin pyritään maksimoimaan aktiivisen osakepoiminnan hyödyt. Strategialla on erittäin pitkä sijoitushorisontti, joka ”aika-arbitraasin” kautta pyrkii hyödyntämään markkinoiden lyhytjänteisyyttä. Vuosina 2009 – 2011 strategia tuotti yli 90 %, kun samana jaksona Helsingin pörssi tuotti vajaat 30 %.

HCP Markkinaneutraali osakestrategia (long-short) ostaa aliarvostettuja osakkeita kurssinousun toivossa ja myy lyhyeksi yliarvostettuja osakkeita kurssilaskun toivossa. Strategia on vuodesta 2000 tuottanut keskimäärin reilut 10 % vuodessa. Niille, jotka pitävät tätä vaatimattomana lukuna, muistutettakoon, että samana ajanjaksona Helsingin pörssi ei ole tuottanut juuri mitään (paitsi vatsahaavoja vuoristoradassa mukana olleille). Toinen Markkinaneutraalin osakestrategian hyvä puoli on suhteellisen tasainen tuotto.  Strategian ainoana tappiollisena vuotena (2008) se laski noin 16 % kun samana vuonna Helsingin pörssi romahti lähes 50 % (vuoden alusta strategia on tuottanut +9%).

Olemme vahvasti sitä mieltä, että syvällisellä yritysanalyysillä ja vaihtoehtoisilla sijoituksilla  pystyy saavuttamaan tuottoa myös heiluvassa sivuttaismarkkinassa ja suhdanteista riippumatta. Kova työ ja rohkeat näkemykset palkitaan, etenekin kun markkina samalla on kyllästetty indeksi- ja ETF-tuotteilla, kaappi-indeksirahastoilla, viisivuotiailla ”pääomaturvatuilla” sijoituslainoilla ja muilla passiivisilla sijoituksilla. Pelitilaa rohkealle riittää.

Usein kysyttyä: HCP omaisuudenhoito
HCP Focuksella paras tuotto suhteessa riskiin
Tagged: , , , , , , , ,

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *