Sini Kunnas on maalannut parinkymmenen vuoden aikana liki tuhat teosta. Yksin kulkeminen, torjutuksi tuleminen ja suoranainen ilkeys taiderahoituksen kentällä ajoivat artistin vuosien surutilaan. Onnen hän löysi astumalla ulos gallerioista.
Teksti ja valokuvat: Miika Koskela
SINI KUNNAS on klassisen muotokuvamaalauksen taitaja, joka tunnetaan myös nopean viivan luonnosmaisista piirroksista ja akryylikollaaseista. Nykyään hän tekee lisäksi abstrakteja töitä sekä performansseja, ja esittelee teoksiaan yhä enemmän kaduilla ja internetissä.
Kunnas debytoi ammattitaiteilijana 20 vuotta sitten galleria Artegraficassa. Varhaiskauden töissä hän haki vaikutteita kalligrafiasta, perinteisestä aasialaisesta taiteesta ja länsimaisen modernismin klassikoista, kuten Pablo Picassosta ja Joan Mirósta.
Sittemmin taiteilijan töitä on nähty kotimaan ohella muun muassa Pariisissa, Shanghaissa ja New Yorkissa. Jo 2000-luvun alussa Espoon Emma otti pysyvään kokoelmaansa kolme Kunnaksen kollaasityötä.
Kunnaksen kollaasitaide sai alkunsa havainnosta, jonka hän teki vuosituhannen taitteessa: media ja kouluopetus välittävät hyvin pirstaleisen ja tarkkaan valikoidun kuvan lähihistoriasta.
Kunnas kahlasi läpi valtavat määrät aikakauslehtiä 30-luvun alusta 60-luvun loppuun. Hän poimi sivuilta kuvia, jotka koskettivat henkilökohtaisesti. Kunnas leikkasi lehdistä sekä tunnettuja että historian marginaaleihin jääneitä hahmoja, ja asetti heidät yllättäviin uusiin yhteyksiin synnyttäen ajoittain voimakkaitakin tulkintoja.
“Kollaasitöitä tekemällä vapauduin naiiveista näkemyksistä, joita minulle oli lähihistoriasta opetettu. Ymmärsin, että totuutta ei ole. On vain kokoelma valikoituja paloja, ja paljon jää kertomusten ulkopuolelle.”
Tehtyään kollaasitaidetta jo vuosia, Kunnas hakeutui Repin instituuttiin vuonna 2007. Klassinen taiteilijan koulutus avasi hänelle valmiudet liikkua vapaasti eri tekniikoiden ja tyylilajien välillä.
Repin instituutissa Kotkassa opiskellaan perinteisten pietarilaisten mestarien oppien mukaisesti. Koulukuri on tiukka kuin armeijassa ikään. Alle vuodessa taiteilija laihtui kahdeksan kiloa, mutta oppi rakastamaan maalaamista ja ihastui romanttisiin mutta vahvoihin muotokuviin.
”Repin koulu iski minuun lujaa. Olin onnellinen, mutta sisältä loppuun lyöty. Arvostan suuresti klassista venäläistä tapaa suhtautua taiteeseen, mutta slaavilainen melankolia ei sovi minun tapaani ajatella taiteesta.”
URAN alkutaival ei ollut Kunnakselle helppo. Hän kamppaili vuosikaudet epäonnisten apurahahakemusten kanssa, ja koki kulkevansa taiteen kentällä yksin.
”Tein 14 tuntia töitä päivässä. Maalasin, matkustin, puhuin ja annoin haastatteluja. Silti sain osakseni jatkuvaa torjuntaa taiderahoituksen kentällä ja koin paljon suoranaista ilkeyttä.”
Taiteilija ei löytänyt kotiaan myöskään Helsingin gallerioista. Kunnaksen mukaan galleristit vain harvoin onnistuvat synnyttämään aitoja kohtaamisia taiteilijoiden ja taiteesta kiinnostuneen yleisön kanssa.
“Viidentoista vuoden ajan maalasin yksin, ja rahoitin näyttelyni pääasiassa itse. Yleisöäni kohtasin vain avajaisissa, ja niitäkin seurasi tyhjä olo. Matkustin yksin bussilla kotiin kukkakimppu sylissäni, ja mietin etten voi jatkaa näin.”
Kunnas halusi päästä taiteilijana lähemmäs yleisöä. Hän järkeili, että kaupunkien kaduilla voi kohdata ihmisten koko kirjon.
“Päätin jalkautua ulos gallerioista – kaduille, missä rikkaat ja köyhät kulkevat rinta rinnan. Se on ollut yksi parhaista päätöksistä, jonka olen taiteilijana tehnyt.”
Lopulta kun Sini Kunnaksen 10-vuotinen koejäsenyys Taidemaalariliiton kanssa tuli päätökseen, yhteistyötä ei jatkettu. Artisti alkoi etsiä tukiverkostoa, yleisöä ja rahoitusta perinteisen taidekentän ulkopuolelta.
Katutaide vapautti Kunnaksen henkisesti mutta myös taloudellisesti. Hän ei joutunut maksamaan enää kalliista näyttelytiloista.
“Ei ole mielekästä maksaa tuhansia euroja galleristeille, jotka eivät arvosta minua, yleisöäni tai taidettani – eivätkä he saa edes töitäni kaupaksi.”
VUONNA 2013 Kunnas löysi kumppanikseen #HCPSPIRIT:in, jolloin kaduille jalkautuminen ja digiloikka saivat lisäpotkun.
Yhteistyön ensimmäisenä hedelmänä syntyi kuitenkin perinteisempi yhteisnäyttely Jyrki Nousiaisen kanssa Helsinki Capital Partnersin tiloissa. Taiteilijoiden yhteispeli #HCPSPIRIT:in kanssa erosi kuitenkin alun alkaen tavallisista galleriaprojekteista. Nyt Kunnas sai galleriatilan ja yleisön ilmaiseksi ilman taloudellista riskiä.
Yhteistyö #HCPSPIRIT:in kanssa sai pian ensimmäisen näyttelyn jälkeen jatkoa. Manhattan Street Poster Art -projektissa Kunnas saattoi esitellä taidettaan kaduilla ja internetissä samanaikaisesti.
Projekti yhdisti perinteisen muotokuvataiteen, katutaiteen ja käsitetaiteen. Toukokuussa 2015 taiteilija matkusti New Yorkiin mukanaan nippu mustavalkoisia muotokuvajulisteita. Hän levitti julisteita Manhattanin kaduille ja keskittyi itse tallentamaan taidetta kohtaavien ohikulkijoiden reaktioita.
”Manhattan oli sosiaalipsykologinen testi, jossa löysin ihmisistä voimakkaitakin reaktioita. Yllätin ohikulkijoita viskaamalla teoksia heidän eteensä. Osa katsoi minua niin kuin itseään myyvää naista. He ajattelivat, että juliste on roska. Toiset taas säikähtivät, kun näkivät arvokasta taidetta lojumassa maassa. He ryntäsivät pelastamaan teoksiani kadulta.”
Sillä välin, kun taiteilija seikkaili New Yorkin kaduilla, julisteita pantiin esille myös Arabian katutaidefestivaaleilla ja taiteilijan studiolla Käpylässä. Koko projekti dokumentoitiin sosiaaliseen mediaan.
Manhattan Street Poster Art osoitti sen, että katutaide ei ole vain taidetta, jota tehdään kaduilla. Katutaiteessa on ennen kaikkea kyse siitä, että ihmiset ja taide kohtaavat. Kunnas itse oppi projektista rajattomuutta ja vapautta kontrollista. Ihmisten reaktiot voivat yllättää täysin. Aito kohtaaminen edellyttää luopumista kaikista odotuksista.
“Parasta palautetta projektista oli se, kun ihmiset kyselivät myöhemmin, voisiko niitä Manhattanilla tallottuja julisteita saada jostakin?”
Seuraava Kunnaksen taideprojekti Peaces of Light oli jo täysin digitaalinen. Loppiaisena 2016 Kunnas matkusti Suomesta Espanjan aurinkoon. Hän halusi välittää kaamoksessa kamppailevalle yleisölle valopaloja, ja kuvasi ihmisiä Malagan päivänpaisteessa.
DIGITAALINEN taide on jatkumoa pyrkimykselle päästä lähemmäksi yleisöä. Taiteilijan mukaan internet on nykypäivän katu, jossa ihmiset kulkevat ja kohtaavat.
”Instagramissa ja netissä asetan taiteeni vapaasti saataville, ja kaikki halukkaat ovat tervetulleita sen äärelle.”
Kunnas on jatkanut työtään digimaailmassa julkaisemalla #saapua-taidepuheiden sarjan yksinomaan Youtubessa. Artistin seuraava varsinainen taideprojekti on videoperformanssi, joka julkaistaan niin ikään vain Youtubessa.
”Olen hankkinut turvallisuuskoulutuksen ja harjoitellut itsepuolustustaitoja. Ensi kesänä julkaistavassa videotyössäni yhdistän maalaustaidetta, performanssia ja itsepuolustusta.”
Juuri 50-vuotta täyttänyt taiteilija juhlii yli 20-vuotista taiteilijanuraansa luottavaisin mielin. Hän on löytänyt taiteilijana arvostusta, vapautta ja iloa gallerioiden ulkopuolella toimivien taidetukijoiden parista. Lähes tuhat julkaistua työtä, kokemus, tekninen taito ja laajat tukiverkostot tuovat tekemiseen varmuutta.
”Taiteilijana minä olen sellainen hassu ameba, että vaihdan tekniikkaa aina oman mielialani mukaan. Joskus teen klassisia muotokuvia, toisinaan abstrakteja piirustuksia tai modernia käsitetaidetta. Alati muuttuvainen luonteeni heijastuu myös teoksiini.”
Taiteilija juhlii ystävyyttä, luottamusta ja yhdessäoloa Helsinki Capital Partnersin tiloissa 14.2. klo 17 alkaen. Osoite: Tallberginkatu 1, D-rappu, 5. krs, 00180 Helsinki.
Kaikki taiteilijan työt on julkaistu hänen luvallaan. Lisää Sini Kunnaksen töitä hänen kotisivuillaan.
