Huhtikuu oli markkinoilla laskukuukausi Trumpin tariffihuolien yhä huolestuttaessa sijoittajia.
HCP Quant rahasto pärjäsi tilanteisiin nähden kohtuu hyvin. Rahaston tuotto oli huhtikuussa -1.97%, kun sen vertailuindeksi MSCI ACWI SMID Value Total Return laski euroissa -4.83% edestä.
Yhdysvaltalaisten isokokoisten yhtiöiden kehitystä mittaava S&P 500 Total Return laski euroissa -5.44% ja Euroopan vastaava indeksi S&P Europe 350 Total Return -0.79%.
Viime aikoina sijoitusmaailmassa on kuiskittu, jopa huudettu, pienyhtiöiden vaikeuksista. On maalailtu synkkiä kuvia niiden alisuoriutumisesta isokokoisiin yhtiöihin verrattuna, ja moni onkin jo ehtinyt julistaa ne lähes unohdetuksi sijoitusluokaksi. Mutta hetkinen! Onko todella aika lyödä lopullinen naula pienten ja ketterien yritysten arkkuun?
Sijoitusammattilaisille tarkoitetun CFA Instituten tuore artikkeli Small Caps vs. Large Caps: The Cycle That’s About to Turn, jonka on kynäillyt Daniel Fang, maalaa täysin toisenlaisen kuvan. Fang ei ainoastaan kyseenalaista vallitsevaa pessimismiä, vaan suorastaan julistaa pienyhtiöiden olevan valmiita näyttävään paluuseen. Hänen mukaansa niiden viimeaikainen heikkous ei olekaan merkki pysyvästä alamäestä, vaan pikemminkin osa luonnollista, syklisesti toistuvaa ilmiötä.
Historian valossa pienten ja isokokoisten yhtiöiden suhteellinen menestys ei ole koskaan ollut suoraviivaista. Sen sijaan se on aaltoillut ylös ja alas noin yhdeksän vuoden mittaisissa sykleissä. Ja tässä piileekin Fangin analyysin ydin: olemme nyt tämän tyypillisen syklin jo 12. vuodessa. Tämä historiallinen data viittaa siihen, että suunta voi olla pian kääntymässä – pienyhtiöt voivat pian olla valmiita jättämään taakseen alisuoriutumisen varjot ja nousemaan jälleen sijoittajien kiinnostuksen kohteeksi.
On helppo langeta tuijottamaan vain lähimenneisyyttä, mutta sijoittamisessa pitkäjänteisyys palkitaan. Fangin muistutus syklisestä luonteesta onkin elintärkeä. Markkinat harvoin liikkuvat suoraviivaisesti, ja usein juuri silloin, kun kaikki näyttää synkältä, piilee sijoittajalle mahdollisuus.
Yksi yleisesti esitetty huoli pienyhtiöiden kohdalla on ollut nousevien korkojen negatiivinen vaikutus niiden toimintaan ja rahoituskustannuksiin. Mutta Fang kääntää tämänkin ajattelun päälaelleen. Hän argumentoi, että nousevat korot voivat itse asiassa olla myönteinen tekijä pienyhtiöille. Miten ihmeessä?
Fangin mukaan korkojen nousu luo painetta yrityksille tehostaa toimintaansa ja keskittyä kannattavuuteen. Tämä voi johtaa siihen, että osa pienemmistä, mutta potentiaalisista yhtiöistä kasvaa riittävän vahvoiksi "siirtymään" suurempien yritysten joukkoon. Nollakorkojen aikana isokokoiset yhtiöt ostivat pienempiä pois, jolloin ilmiötä ei päässyt tapahtumaan kuten aiemmin historiassa. Nyt tämä trendi on kääntynyt, kun elämme korkeampien korkojen aikakautta. Pienyhtiöiden "siirtymistä" suurempien yritysten joukkoon onkin tapahtunut viime vuosina enemmän.
Viimeisenä, mutta ei vähäisimpänä, Fang nostaa esiin pienyhtiöiden houkuttelevat arvostustasot. Pitkän alisuoriutumisjakson jälkeen monet laadukkaatkin pienyhtiöt käyvät kauppaa suhteellisen edullisilla kertoimilla. Tämä luo sijoittajille ainutlaatuisen tilaisuuden napata potentiaalisia kasvutarinoita hyvään hintaan.
Fangin analyysi menee jopa syvemmälle paljastaen yllättävän faktan: Russell 2000 pienyhtiöindeksissä on itse asiassa korkeampi keskimääräinen laatu kuin Russell 1000 suuryhtiöindeksin sisältämien yhtiöiden kooltaan pienimmässä kolmanneksessa. Hän vertailee pääoman tuottoa (ROA), joka Russell 2000 indeksillä on houkutteleva 0.9%, kun taas Russell 1000 indeksin alimmalla kolmanneksella se painuu negatiiviseen -2.3%:iin. Pienyhtiöillä on myös houkuttelevampi arvostustaso P/B-luvun ollessa 1.66, kun isoilla se on 2.59.
Analyysi on ristiriidassa joidenkin sijoittajien näkemysten kanssa, jotka väittävät, että vain heikoimmat yritykset pysyvät pienten yhtiöiden indekseissä, kun taas suurten yhtiöiden indeksit sisältävät korkeamman laadun yrityksiä.
Fang kyseenalaistaa tämän näkemyksen vertaamalla pienten yhtiöiden ja suurten yhtiöiden alimman kolmanneksen tuottoa, kuten kuvasta näkyy. Pienet yhtiöt ovat jatkuvasti tuottaneet pienimpiä suurten yhtiöiden osakkeita paremmin vuodesta 1990 lähtien.
Daniel Fangin artikkeli maalaa vakuuttavan kuvan siitä, miksi sijoittajien ei tulisi vielä unohtaa pienyhtiöitä. Päinvastoin, nyt saattaa olla juuri oikea hetki tarkastella niitä uudelleen ja pohtia niiden roolia osana hajautettua sijoitussalkkua. Historiallinen syklisyys, korkeampien korkojen potentiaalisesti positiivinen vaikutus ja houkuttelevat arvostustasot yhdistyvät luoden ainutlaatuisen tilaisuuden.
Älä anna viimeaikaisen kehityksen sokaista sinua. Katso pidemmälle, tunnista syklit ja huomioi ne rakenteelliset voimat, jotka tukevat pienyhtiöiden paluuta parrasvaloihin. Sijoitusmaailma on täynnä yllätyksiä, ja tämä saattaa hyvinkin olla yksi niistä – pienyhtiöiden aika loistaa kirkkaasti on ehkä juuri nyt käsillä. Oletko valmis ratsastamaan tällä uudella aallolla?
Terveisin,
Pasi Havia, salkunhoitaja
HCP salkunhoitotiimi
